Kiintiöt myös välitysalalle?

Taksitoiminta on luvanvaraista. Taksilupa voidaan myöntää henkilölle, joka muun muassa on suorittanut taksiliikenteen yrittäjäkokeen ja joka on hyvämaineinen sekä kykenee vastaamaan taloudellisista velvoitteistaan. Taksiluville on lisäksi määritelty kuntakohtaiset enimmäismäärät. 

 

Sääntely on tuonut mukanaan lieveilmiöitä kuten pimeitä takseja, mutta toisaalta se takaa sen, että takseja ei pörrää kaduilla pilvin pimein. Liikatarjonta tekee alasta helposti kannattamatonta eikä ole kenenkään etu. 

 

Kun kerran taksiliiketoimintaakin säädellään, voisi kuvitella, että kiinteistönvälitysalallakin viranomaista kiinnostaisi, kuka on vastuussa ihmisten suurimmasta omaisuudesta eli asuntovarallisuudesta. Välittäjän työtä voi kuitenkin ryhtyä harjoittamaan kuka tahansa ilman minkäänlaista ammattitutkintoa. Myöskään alaan liittyvien lakipykälien tuntemusta ei vaadita.

 

Välitysalalla on tällä hetkellä liikaa työntekijöitä ja toimijoita. Asiakkaista käydään veristä kilpailua erityisesti suuremmissa kaupungeissa, ja meneillään oleva taantuma kurittaa välitysliikkeiden kannattavuutta entisestään. Sääntely sekä pätevyysvaatimukset poistaisivat epäpätevät henkilöt alalta, mikä edesauttaisi merkittävästi turvallisten asuntokauppojen syntymistä. 

 

 

Kuluttajalla on toki valta valita, kenelle hän välityspalkkionsa maksaa. Valitettavasti läheskään kaikki eivät kuitenkaan valitse välittäjää järkiperustein, eli esimerkiksi sen mukaan, että välittäjä olisi suorittanut alan ammattitutkinnon. Tutkimusten mukaan tunnettuus on yksi merkittävimmistä, ellei jopa merkittävin, valintaperuste välittäjän valinnassa. Kuluttaja valitsee siis välittäjän, joka on käyttänyt eniten mainoseuroja tehdäkseen itseään tunnetuksi. 

 

Yhteiskunnan harjoittama sääntely ei läheskään aina ole hyvästä, mutta välitysalalla se voisi parantaa merkittävästi jäljelle jäävien välitysliikkeiden kannattavuutta sekä kuluttajan oikeusturvaa asuntokaupoissa.